Hammasimplantit

Lääkärikirja Duodecim

Mikä hammasimplantti on?

Hammasimplanteista puhuttaessa tarkoitetaan leukaluuhun istutettuja keinojuuria, jotka useimmiten on valmistettu titaanista. Titaaninen keinojuuri liittyy saumattomasti ympäröivään luukudokseen. Näiden keinojuurten päälle on sitten mahdollista rakentaa muun muassa kruunuja, siltoja tai implanttikiinnitteisiä irtoproteeseja.

Kenelle implantteja?

Implanttihoidon tarkoituksena on korvata syystä tai toisesta puuttuvia tai menetettyjä hampaita. Implanttihoidon käyttöalue on laaja, sillä kyseeseen voi tulla vaikkapa yhden ainoan hampaan korvaaminen tai jopa täysin hampaattoman leuan hoitaminen purentakykyiseksi.

Ihan kaikille implanttihoito ei sovi.

  • Lapsi, jonka hampaiston ja leukojen kehitys on kesken (suunnilleen teini-ikään asti)
  • Sairauteen liittyvä riski, esimerkiksi huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes
  • Runsas tupakointi
  • Suuhygienian laiminlyönti ovat vasta-aiheita implanttihoidolle
  • Myös voimakas hampaiden narskuttelu (ks. «Hampaiden narskutus (bruksismi)»1) voi olla esteenä hoidolle.

Jos hampaita on menetetty hampaan kiinnityskudossairauden (ks. «Hampaan kiinnityskudossairaus (parodontiitti)»2) takia, on erityisen tärkeää, että infektio on hoidettu ja jatkoseurannassa tilanteen on todettu pysyneen vakaana ennen implanttien asettamista. Hyvä yleisterveys, tupakoimattomuus ja huolellisesti toteutettu omahoito takaavat parhaimman hoitotuloksen.

Miten implanttihoito tehdään?

Ennen tarkempaa hoitosuunnitelmaa tarvitaan selvitys potilaan yleisterveydentilasta ja terveystottumuksista sekä kattava suun ja hampaiston kliininen tutkimus ja röntgenkuvaus. Kipsimallien avulla määritetään purentasuhteet. Röntgenkuvasta arvioidaan luun rakenne, muoto ja määrä eli luun riittävyys implantin asettamiselle. Joskus – erityisesti yläleuassa – luuta voi olla riittämättömästi, ja silloin edeltävä kirurginen luusiirreoperaatio on tarpeen luutilanteen parantamiseksi ennen varsinaista implanttihoitoa.

Keinojuuri tai -juuret asetetaan kirurgisessa toimenpiteessä, joka tavallisimmin tehdään paikallispuudutuksessa. Toimenpide on kivuton, eikä siitä seuraa mainittavia jälkivaivoja. Käytettävästä implanttimallista ja menetelmästä riippuu, tehdäänkö hoito yhdessä vai kahdessa vaiheessa.

Yleisin hoitokäytäntö on, että asettamisen jälkeen keinojuuren tai -juurten annetaan luutua leukaluuhun muutaman kuukauden ajan. Luutumisvaiheen ajaksi potilaalle voidaan tehdä ulkonäkösyistä väliaikainen proteesi. Sen jälkeen tehdään pieni kirurginen toimenpide, jossa luutunut keinojuuri tai -juuret paljastetaan ja päälle liitetään jatkeosa. Tätä seuraa työvaihe, jossa alueelle rakennetaan tapauksesta riippuen kruunu tai silta tai implanttikiinnitteinen irtoproteesi.

Miten implantteja hoidetaan kotona?

Hammasimplantteja hoidetaan yhtä huolellisesti kuin omiakin hampaita. Toisin sanoen ne puhdistetaan kaksi kertaa päivässä harjaamalla sekä käymällä hampaiden/implanttien välit läpi huolella joko hammasväliharjan, harjatikun tai hammaslangan avulla. Jos kyseessä on irrotettava implanttiproteesi, sekin puhdistetaan päivittäin harjaamalla. Hammaslääkäri tai suuhygienisti neuvoo kullekin omaan tilanteeseen sopivimmat kotihoitovälineet ja näyttää kädestä pitäen, miten puhdasta jälkeä syntyy (ks. «Implanttihampaiden, -sillan ja -proteesin puhdistaminen»3 ja «Erilaisten hammasproteesien puhdistaminen»4).

Tarvitaanko jatkohoitoa?

Implanttihoidon jälkeen sekä implanttien että niitä ympäröivien kudosten tilanne tarkastetaan noin puolen vuoden–vuoden väliajoin. Joko oma hammaslääkäri tai suuhygienisti tekee ammattimaisen puhdistuksen säännöllisesti toistuvilla ylläpitohoitokäynneillä.

Hammasimplanttiin liittyvät ongelmat

On mahdollista, vaikkakin harvinaista, että asetettu keinojuuri ei syystä tai toisesta luudu leukaluuhun, jolloin se menetetään jo ensimmäisten kuukausien aikana keinojuuren asettamisesta.

Vaikka leukaluuhun jo luutuneen hammasimplantin ennuste on kaiken kaikkiaan hyvä, yleisterveydessä tapahtuneet muutokset, hoitamaton hampaan kiinnityskudossairaus (ks. «Hampaan kiinnityskudossairaus (parodontiitti)»2) jäännöshampaistossa, huono suuhygienia tai seurannan puuttuminen saattavat vaarantaa jo saavutetun hoitotuloksen. Implantti voidaan menettää liian kuormittavan purennan takia, jos sitä ei ole otettu riittävästi huomioon. Tätä tavallisempaa on, että epäedullisissa olosuhteissa hammasimplanttia ympäröivä kudos tulehtuu suun bakteerien toimesta.

Jos tulehdus rajoittuu pelkästään ympäröivään pehmytkudokseen, kyseessä on peri-implanttimukosiitti. Tässä vaiheessa hoitoennuste on vielä hyvä, ja ammattimainen puhdistus ja huolellisesti suoritettu omahoito riittävät tilanteen korjaamiseksi. Jos taas tulehdus ulottuu leukaluuhun, puhutaan peri-implantiitista, joka tuhoaa luuta kraatterimaisesti implantin ympäriltä. Toisin sanoen peri-implantiitti aiheuttaa jo syntyneen luukiinnityksen katoa. Mikäli implantissa on jo havaittavissa liikkuvuutta, se on menetetty. Peri-implantiittia hoitaa yleensä hampaan kiinnityskudossairauksiin erikoistunut hammaslääkäri eli parodontologi, mutta silloinkin peri-implantiitin pysäyttäminen on haasteellista.

Hammasimplantit

Suomen Hammaslääkäriliitto
Finlands Tandläkarförbund
Hammasimplantti
Implantti on leukaluuhun kiinnitettävä, useimmiten titaanista valmistettu keinojuuri. Implantteihin voidaan kiinnittää esimerkiksi kruunuja, siltoja tai irtoproteeseja. Hammasimplantteja pitää hoitaa yhtä huolellisesti kuin omia hampaita. Implanttien tilanne on tutkitutettava hammaslääkärillä säännöllisesti aivan kuten omienkin hampaiden.

Mitä implanttihoito tarkoittaa?

Implantti on leukaluuhun kiinnitettävä, yleensä titaanista valmistettu keinojuuri. Se mukautuu ja kiinnittyy ympäröivään leukaluuhun muutamassa kuukaudessa. Implantteihin voi kiinnittää esimerkiksi kruunuja, siltoja tai irtoproteeseja.

Implanteilla voidaan korvata proteettisesti yksi hammas tai useita hampaita. Myös hampaattoman leuan kokoproteesi voidaan korvata implanttisillalla, tai proteesi voidaan kiinnittää implanttijuuriin.

Kenelle implantteja voi laittaa?

  • Implantointialueella pitää olla riittävästi luuta. Tarvittaessa luuta voidaan lisätä luusiirteillä tai luun korvikkeilla.
  • Yleisterveyden on oltava riittävän hyvä. Esimerkiksi epätasapainoinen diabetes tai tupakkariippuvuus voi estää hoidon.
  • Suunterveyden on oltava riittävän hyvä, ja esim. hampaiden kiinnityskudossairauksia (parodontiitti) ei saisi olla.
  • Suuhygienian on oltava riittävän hyvä. Implantit vaativat säännöllisen, huolellisen puhdistuksen.
  • Implantteja ei kiinnitetä, jos leukojen kasvu on vielä kesken.

Miten implanttihoito tehdään?

  • Ensin tehdään suun kliininen ja röntgenologinen tutkimus ja siihen pohjautuva hoidon suunnittelu.
  • Mahdollisten luusiirteiden asettamisen jälkeen titaaniruuvit eli fikstuurat kiinnitetään leukaluuhun leikkauksessa.
  • Yhtä hammasta varten tarvitaan yksi titaaniruuvi ja useampaa hammasta varten 2–4. Täysin hampaattomaan leukaan laitetaan tavallisesti 5–6 ruuvia. Toimenpide kestää noin 0,5–2 tuntia, ja se tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.
  • Jotta ruuvit saavat rauhassa kiinnittyä leukaluuhun, irtoproteesin käyttäjän on varauduttava olemaan ilman proteesia 1–2 viikkoa. Jos omia hampaita on jäljellä, tämän ajan voi käyttää tilapäistä hammassiltaa tai irtoproteesia. Paranemisvaihe kestää tavallisesti 2–6 kuukautta.
  • Usein ruuvissa on valmiina limakalvon läpi tuleva paranemisjatke. Jos jatketta ei ole laitettu, tarvitaan vielä noin 2 viikkoa ennen proteettisen hoidon aloitusta pieni leikkaus. Siinä ikenen alle jätetyn implantin ylin osa paljastetaan ja implanttiin asetetaan limakalvon läpäisevä paranemisjatke.
  • Paranemisvaiheen jälkeen aloitetaan kruunun, hammassillan tai irrotettavan proteesin valmistus ottamalla tarvittavat jäljennökset. Proteesin valmistus vaatii yleensä muutaman hoitokäynnin.
  • Uusia implanttihampaita pitää hoitaa yhtä huolella kuin omia hampaita ja ne on tutkitutettava säännöllisesti hammaslääkärillä.

Miksi implanttihoito voi epäonnistua?

  • Joskus leukaluuhun asetettu implantti ei luudu kunnolla leukaluuhun. Nykyisin ongelma on kuitenkin melko harvinainen.
  • Implanttihoito voi epäonnistua, jos suuhygienia ei ole riittävä.
  • Ongelmia voivat aiheuttaa myös riittämätön seuranta ja ylläpitohoito.
  • Joskus implantti menetetään liian kuormittavan purennan vuoksi.
  • Muutokset yleisterveydessä voivat joskus vaikuttaa implanttihoidon onnistumiseen.

Mitkä ovat implanttien yleisimmät ongelmat?

 Yleisin ongelma on implanttia ympäröivän pehmytkudoksen tulehdus, perimukosiitti (kuvassa oikealla). Se vastaa hampaan ympärillä olevaa ientulehdusta, gingiviittiä.

Hoitona on tulehtuneen alueen puhdistuksen parantaminen, huolellinen harjaus ja hammasvälien puhdistaminen. Jos tämä ei riitä, alue voidaan puhdistaa ammattimaisesti hammashoitolassa, josta annetaan samalla kotihoito-ohjeistus.

Jos tulehdus pääsee etenemään implanttia ympäröivään leukaluuhun, syntyy peri-implantiitti. Se vastaa hampaan ympärillä olevaa kiinnityskudostulehdusta, parodontiittia. Implanttia ympäröivä luu alkaa yleensä tuhoutua kraatterimaisesti, jolloin implantin kiinnitystä menetetään.

Peri-implantiitti vaatii hammaslääkärin hoitoa. Peri-implantiitin pysäyttäminen on usein haasteellista. Huolellinen kotihoito on ratkaisevan tärkeää implantin säilymiselle. Implantin menettäminen on erittäin todennäköistä, jos se on jo alkanut liikkua.

  Kuvassa vasemmalla terve hammasimplantti – oikealla plakkia ja vetäytynyt, tulehtunut ien sekä luu