Ohitusleikkaus

Kenelle leikkaus sopii?

 

Lihavuusleikkauksen edellytykset

Lihavuuden käypähoitosuositusten mukaiset edellytykset leikkaukselle:

Leikkaushoitoa ennen tulee olla kokeiltuna muita lihavuudenhoito keinoja. Hoitokeinoja voivat olla esimerkiksi: terveydenhuollon laihdutusryhmähoito (esim. valvottu erittäin niukkaenerginen dieetti ENED) tai riittävän pitkä yksilöllinen hoito, joka on johtanut elämäntapamuutoksiin ja vähintään 7 %:n laihtumiseen, mutta tulos ei ole riittävä terveyden kannalta tai paino on noussut uudestaan. Tällaisesta ns. konservatiivisesta lihavuuden hoidosta ei saisi olla kulunut yli viittä vuotta.

Lihavuusleikkausta voidaan harkita, jos henkilön painoindeksi on yli 40 tai kun painoindeksi on yli 35 ja henkilöllä on lihavuudesta johtuvia sairauksia tai uhka sairastumiselle. Lihavuudesta johtuvia sairauksia voivat olla mm. tyypin 2 diabetes, kohonnut verenpaine,  uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko tai munasarjojen monirakkulatauti (PCOS).

Leikkausten alaikäraja on 18 ja yläikäraja 63. Yläikäraja ei ole ehdoton.

Päihdeongelmaisia ei tulisi leikata. Vaikeat syömishäiriöt ja mielenterveysongelmat voivat myös estää leikkaushoidon. Tarvittaessa tulee konsultoida psykiatria.

Lihavuuden kirurgista hoidon tarvetta arvioidaan jokaisen henkilön kohdalla yksilöllisesti. Erittäin tärkeää on, että leikkausta haluavan voidaan katsoa kykenevän sitoutumaan väistämättömään elintapojen muutokseen.

Lihavuuden leikkaushoito

BMI-laskuri

Voit laskea painoindeksisi seuraavalla kaavalla paino / (pituus x pituus).  Esimerkki: Painon ollessa 115 kiloa ja pituus 165cm saadaan pinoindeksi    115 / (1,65 x 1,65) = 42,24

0

(Duodecim, Lihavuuden käypä hoito, 2011)

Painoindeksi (BMI) Painon määritys
18,5 – 24,9 normaali paino
25 – 29,9 liikapaino (ylipaino)
30 – 34,9 lihavuus
35 – 39,9 vaikea lihavuus
40 tai yli sairaalloinen lihavuus

Leikkaustyypit

Mahalaukun ohitusleikkaus (gastric bypass)

on perusleikkaus. Ohitusleikkauksessa mahalaukusta jää käyttöön 20-50 ml:n pussi, johon ohutsuoli yhdistetään. Leikkaus ohittaa pohjukaissuolen sekä n. 150 cm ohutsuolta. Loppu mahalaukku jää edelleen toimivaksi mahahappoja erittäväksi elimeksi, vaikkei sinne ruoka enää jatkossa kulkeudukaan. Mahanesteet ja sapen sekä haiman nesteet liittyvät ravintovirtaan 150cm päässä pienennetystä mahasäiliöstä. Leikkauksen jälkeen nälkä- ja janotuntemukset saattavat jäädä tilapäisesti pois. Leikkauksen jälkeen on loppu-ikäinen lisäkalkin sekä vitamiinilisien tarve, sekä b12-vitamiini tason tarkkailu tarpeen.

Mahalaukun ohitusleikkaus on tällä hetkellä Suomessa käytetyin lihavuusleikkausmenetelmä. Niitä on tehty maailmalla jo pitkään ja käytettävissä on hyviä pitkäaikaisseurantatutkimuksia laihtumistuloksista jo yli 15 vuoden ajalta.

Mahalaukun kavennusleikkaus (sleeve gastrectomia)

Kavennusleikkauksessa mahalaukusta poistetaan runko-osa siten, että jäljelle jää vain kapea mahalaukkuputki sekä mahalaukun myllymäinen loppuosa, joka vie ruokaa eteenpäin. Myös tämän leikkauksen jälkeen nälkätuntemus vähenee. Ohutsuoleen ei kosketa, jolloin imeytymisongelmat ovat vähäisiä.

Mahalaukun kavennusleikkauksessa mahalaukku kavennetaan putkimaiseksi ja suurin osa (n. 2/3) mahalaukusta poistetaan. Mahalaukun kavennus vaikuttaa mahalaukun tilavuuteen, joten se rajoittaa nautitun ruoan määrää. Laihtumistehoa lisää myös hormonaalinen vaikutus, sillä mahalaukun pohjukkaosan poistuessa greliini-hormonin eritys vähenee ja se vaikuttaa ruokahalua vähentävästi.

Molemmat leikkaukset, ohitus- ja kavennusleikkaus, tehdään tähystysmenetelmällä ja potilas viipyy leikkauksen jälkeen sairaalassa keskimäärin vain 1-3 päivää. Molempiin leikkauksiin liittyy omat riskinsä, uusintaleikkauksiin johtavia jälkiongelmia ilmaantuu n. 4 %:lle leikatuista.

Tavallisimpia uusintaleikkauksiin johtavia jälkiongelmia ovat verenvuodot ja suoliliitosten pettäminen. Näissä tilanteissa ruokavalio voidaan pitää nestemäisenä tavallista pidempään, ja kliiniset täydennysravintovalmisteet saattavat olla tarpeen. Leikkaukseen liittyvä kuoleman riski on samaa luokkaa kuin sappileikkauksissa eli hyvin vähäinen.

Mahapantaleikkaus  (Gastric banding)

Pantaleikkauksen laihtumisvaikutus saadaan aikaiseksi vatsalaukun yläosan ympärille asetettavalla kurovalla pannalla. Leikkaus ei vaikuta nälkä- tai janotuntemukseen. Pantaleikkauksen vaikutus painon putoamiseen on vähäisempi kuin ohitus- tai kavennusleikkauksella ja komplikaatioriskit ovat suuremmat, jonka vuoksi pantaleikkauksista on pää-osin luovuttu ja pantoja asetetaan vain poikkeuksellisista syistä.

Jatkoleikkaukset tai lisälihavuusleikkaukset

Jos painoindeksi on 50 tai yli, suunnitellaan lihavuusleikkaus kaksiosaiseksi heti alkuun. Tai joskus ensinmäisellä leikkauksella ei saavuteta haluttua painonlaskua, on syytä tehdä jatkoleikkaus. Jatkoleikkauksesta päättää aina kirurgi ravitsemusterapeutin kanssa yhdessä. Jokainen tapaus tutkitaan ja päätetään erikseen tapauskohtaisesti 1-5 vuoden päästä ensimmäisestä leikkauksesta.

Biliopankreaattinen diversio (BDP), duodenal switch (DS) ja SADI

Näitä käytetään yleensä Sleeve-leikkauksen jatkovaiheessa, harvemmin ensisijaisena leikkaustapana suurien haittavaikutuksien vuoksi. Näissä leikkauksissa mahalaukku kavennetaan tai typistetään ja liitetään ohutsuolen loppuosaan. Sappi- ja haimanesteitä tuottava suoli yhdistetään ruokasulaa tuottavaan suoleen vasta 50 cm – 100 cm ennen paksusuolta. SADIssa jätetään 200 cm ohutsuolta eli imeytymishäiriöt ovat hieman pienempiä kuin BDP ja Ds:ssä.  SADI on peruuttamaton eli ohitettu suoli poistetaan.

Tämä leikkaus on erittäin tehokas, sillä suuri osa suolta ohitetaan ja sen johdosta imeytyminen vähenee huomattavasti. Leikkausmenetelmän johdosta tämä aiheuttaa myös haittavaikutuksia, joita ovat aineenvaihdunnanhäiriöt, anemia sekä vitamiini- ja hivenainepuutokset.hivenainepuutoksia.

Distaalinen gastric by pass (DGBP)

Tässä leikkauksessa ohitetaan ohutsuolta niin että ohutsuolta jää käyttöön n 100cm. Imeytymishäiriöt ovat samoja kuin BDP ja DS:ssä mutta se ei ole peruuttamaton koska ohutsuolta ei ole poistettu.

Lähteet ja lisätietoja:

Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ohjeistus lihavuuskirurgiasta.
Lihavuuden käypähoitosuositukset.

Ruokavalio

Ruokavalio lihavuusleikkauksen jälkeen

Lihavuusleikkaus on hyvä apukeino sairaalloisen ylipainon hoidossa, mutta erittäin tärkeää on myös muuttaa ruokailutottumuksia. Jotta leikkauksesta saatu hyöty olisi suuri, niin ruokailutottumuksien muutos tulee olla pysyvä osa elämää.

Leikkauksen jälkeinen ruokailu etenee vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa heti leikkauksen jälkeen nautitaan vain nestemäisiä aterioita noin parin viikon ajan. Sen jälkeen siirrytään pehmeään ja sosemaiseen ruokaan. Kolmannessa vaiheessa siirrytään varovasti normaaliin proteiinipitoiseen ruokavalioon.

Nautittujen aterioiden määrä ja koko

Lihavuusleikkauksen jälkeen on syytä totutella tiheämpään ateriarytmiin ja pienempiin annoskokoihin kuin ennen. Aluksi tulee syödä pieniä määriä kerrallaan 5 – 8 kertaa vuorokaudessa. Jatkossakaan ruokailuvälin ei tulisi olla 4 h pidempi. Tiheällä ateriarytmillä puutostiloja tulee vähemmän ja annoskoot pysyvät sopivan kokoisina.  Alkuvaiheessa syöty määrä on alle 50 ml ja jatkossa annoskoko hieman kasvaa ja uusi vatsalaukku vetää n. 1 – 2 dl kerrallaan. Ruoka tulee pureskella hyvin ja aikaa tulisi käyttää n. 20 – 30 min.

Ruoka ja juoma eri aikaan

Leikkauksen jälkeen vatsalaukku on kooltaan pieni eikä sinne mahdu yhtä aikaa sekä ruokaa että juomaa. Siitä syystä ruokailu ja juominen tulee ajoittaa eri aikaan. Riittävästä nesteen saannista tulee kuitenkin huolehtia ja muista juoda vähintään 1,5 l päivässä.

Riittävä proteiininsaanti

Lihavuusleikkauksen jälkeen riittävän proteiinien saanti on erityisen tärkeää. Proteiinien saannista tulee huolehtia, jotta elimistö pystyy huolehtimaan lihasten riittävästä ravinnonsaannista. Hyviä proteiininlähteitä ovat maitotaloustuotteet, erityisesti rahka, raejuusto, kana, kala, kananmuna sekä liha. Maitotuotteita tulisi nauttia vähintään 6 dl päivässä ja lisäksi myös muutama juustoviipale. Kalaa on hyvä syödä 2 – 3 kertaa viikossa ja kaikilla pääaterioilla tulisi olla joko kalaa, kanaa, kananmunaa, lihaa tai soijatuotteita 50 – 100 g/ateria.

Mahdollisia ruokailuun liittyviä ongelmia

Leikkauksen jälkeen ruokailu on hyvin yksilöllistä ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Pikkuhiljaa jokainen oppii löytämään itselleen sopivan tavan, määrän sekä itselle sopivat ruoka-aineet.

Ongelmina saattaa esiintyä ns. dumping-oireilua, joka johtuu siitä, että ruoka kulkeutuu nopeasti ohutsuoleen aiheuttaen epämiellyttävän tunteen. Dumping-oireina saattaa olla sydämen sykkeen nopeutuminen, hikoilu, pahoinvointi ja muutoin erittäin epämiellyttävä olo. Dumpingin kesto on yksilöllistä, mutta yleensä olo alkaa helpottua viimeistään puolen tunnin kuluessa oireiden alkamisesta.

Suolistotukoksia aiheuttavia ruoka-aineita tulisi leikkauksen jälkeen välttää. Näitä ruoka-aineita ovat mm. sitkeä liha, sitrushedelmien kalvot (esim. appelsiinin) sekä siemenelliset marjat suurina määrinä nautittuna.

Lääkitys

Vitamiinit ja lääkkeet leikatuilla

Vitamiini-, kivennäisaine- sekä hivenainelisät

Lihavuusleikkauksen jälkeen ravintoaineiden saanti heikentyy ja on tärkeää huolehtia riittävästä lisäravinteiden saannista. Leikkauksen jälkeen määrätään vitamiinilisiä ja niitä kannattaa syödä saatujen ohjeiden mukaisesti. Vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä ja mahdollisia puutostiloja seurataan mm. laboratoriotutkimuksilla.

Jos esiintyy minkäänlaisia ongelmia ravitsemuksen suhteen tai on muutoin kysyttävää ravitsemuksesta, kannattaa olla aktiivisesti yhteydessä ravitsemusterapeuttiin. Heillä on oikeanlaista tietoa ja ammattitaitoa auttaa ravitsemukseen liittyvissä ongelmissa

Kielletyt lääkkeet lihavuusleikkauksen jälkeen

Hoitavan lääkärin tulisi antaa ohjeistus kielletyistä lääkkeistä. Oman lääkärin / sairaanhoitopiirin ohjeistusta tulee noudattaa.

Yleinen ohjeistus on, että tulehduskipulääkkeitä ei tulisi käyttää lihavuusleikkauksen jälkeen.  Ohitusleikatuille ohjeistus on vielä tiukempi kuin sleevatuille.  Ohitetuilla lääkkeet menevät suoraan suoleen, jossa lääkkeiden  sulaminen ja imeytyminen tapahtuu. Koska ohutsuolen seinämä on ohuempi, voivat tulehduskipulääkkeet aiheuttaa ohutsuoleen reiän.

Vatsalaukun ohitusleikatuille potilaille sopivat kipulääkkeet ovat Parasetamoli (panadol, paramax,paraceon ym.), Panacod sekä Tramal. Kaikki tulehduskipulääkkeet ovat kielletty.

Listaus yleisimmistä kielletyistä lääkkeistä:

  • IBUPROFEIINI (Ardinex, Burana, Ibumas, Ibumetin, Ibusal, Ibutabs, Ibuxin)
  • ASETYYLISALISYYLIHAPPO ( Aspirin, Disperin, Primaspan)
  • DIKLOFENAAKKI (Voltaren, Diclomex)
  • INDOMETASIINI (Indometin)
  • KETOPROFEIINI (Keto, Ketomex, Ketorin, Orudis)
  • NAPROKSEENI (Alpoxen, Miranax, Naprometin, Napromex, Naproxen, Naxopren, Pronaxen)
  • SELEKOKSIBI (Celebra, Onsenal)
  • TOLFENAAMIHAPPO (Clotam)

Komplikaatiot

Leikkauskomplikaatiot ja lihavuusleikkauksen haittavaikutukset

Kuten kaikkiin leikkauksiin, liittyy lihavuusleikkaukseen riskejä. Yleisimmät leikkauskomplikaatiot ovat keuhko-ongelmat, tulehdukset, haavakomplikaatiot, laskimotukokset ja keuhkoembolia. Suuressa ruotsalaisessa SOS-tutkimuksessa leikkauskuolleisuus oli 0,25%.

Leikkauksen jälkeen harvinaisia mutta mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla suoliston kiinniketukokset, suoliston kiertymät, saumojen ahtaumat ja jäännösmahalaukun haavaumat.

Heti lihavuusleikkauksen jälkeen ilmenneistä vatsaoireista tulee olla yhteydessä leikanneeseen sairaalaan. Runsas oksentelu leikkauksen jälkeen ei ole normaalia, joten tällaisessa tilanteessa tulee hakeutua päivystyksen kautta  vatsaelinkirurgiseen yksikköön. Myös voimakkaat kivut, jotka eivät mene ohitse, ovat syy hakeutua päivystykseen.

Lähteet ja lisätietoja:

Lihavuuden käypähoitosuositukset.

Korjausleikkaukset

Plastiikkakirurgiset toimenpiteet laihdutuksen jälkeen

Massiivisen laihdutuksen jälkeen iho ei välttämättä enää palaudu. Palautuminen riippuu tyypillisesti henkilön ihotyypistä, laihdutushistoriasta ja iästä.  Laihtumisen jälkeisiä iho-poimuja muodostuu tyypillisesti etenkin alavatsalle, rintoihin, olkavarsiin ja sisäreisiin. Joillakin todetaan myös haittaavat ihopoimut kyljissä tai pakaraseudussa.

Laihtumisen jälkeisten ihomuutosten korjaavaa plastiikkakirurgiaa kutsutaan postbariatriseksi kirurgiaksi. Plastiikkakirurgiset toimenpiteet suoritetaan siinä vaiheessa, kun paino on vakiintunut vähintään vuodeksi ja riittävän alhainen paino/normaalipaino on saavutettu. Painoindeksin tulee pääsääntöisesti olla alle 32 ennen plastiikkakirurgisia leikkauksia.  Lisäksi plastiikkakirurgiaa harkitsevan potilaan ravitsemustilan on oltava kunnossa. Merkittävät perussairaudet saattavat olla este plastiikkakirurgiselle toimenpiteelle.

Mikäli edellä mainitut ihopoimut aiheuttavat toiminnallisen tai terveydellisen haitan, voidaan korjausta harkita julkisen terveydenhuollon piirissä. Leikkauspäätöksen tekee aina hoitava plastiikkakirurgi ja lähete plastiikkakirurgin arviota varten voidaan tehdä aikaisintaan vuoden kuluttua laihdutusleikkauksesta.

Tyypillisin julkisen terveydenhuollon piirissä korjattava ihopoimu on alavatsan/alavartalon roikkuva iho.  Postbariatriset leikkaukset luokitellaan ei-kiireellisiksi toimenpiteiksi ja jonotusaika leikkaukseen on yleensä jonoon asettamisesta lukien vajaa kuusi kuukautta. Mikäli tarvitaan/suunnitellaan useampia leikkauksia, saatetaan ne tehdä vaiheittain – kaikkea ei välttämättä voida korjata kerralla.

Lähteenä käytetty Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ohjeistusta lihavuusleikkauksen jälkeisistä plastiikkakirurgisista toimenpiteistä. Sivuilla lisää tietoa leikkauksista.

Katso: http://www.lile.fi/tietopankki

Hammasimplantit

Lääkärikirja Duodecim

Mikä hammasimplantti on?

Hammasimplanteista puhuttaessa tarkoitetaan leukaluuhun istutettuja keinojuuria, jotka useimmiten on valmistettu titaanista. Titaaninen keinojuuri liittyy saumattomasti ympäröivään luukudokseen. Näiden keinojuurten päälle on sitten mahdollista rakentaa muun muassa kruunuja, siltoja tai implanttikiinnitteisiä irtoproteeseja.

Kenelle implantteja?

Implanttihoidon tarkoituksena on korvata syystä tai toisesta puuttuvia tai menetettyjä hampaita. Implanttihoidon käyttöalue on laaja, sillä kyseeseen voi tulla vaikkapa yhden ainoan hampaan korvaaminen tai jopa täysin hampaattoman leuan hoitaminen purentakykyiseksi.

Ihan kaikille implanttihoito ei sovi.

  • Lapsi, jonka hampaiston ja leukojen kehitys on kesken (suunnilleen teini-ikään asti)
  • Sairauteen liittyvä riski, esimerkiksi huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes
  • Runsas tupakointi
  • Suuhygienian laiminlyönti ovat vasta-aiheita implanttihoidolle
  • Myös voimakas hampaiden narskuttelu (ks. «Hampaiden narskutus (bruksismi)»1) voi olla esteenä hoidolle.

Jos hampaita on menetetty hampaan kiinnityskudossairauden (ks. «Hampaan kiinnityskudossairaus (parodontiitti)»2) takia, on erityisen tärkeää, että infektio on hoidettu ja jatkoseurannassa tilanteen on todettu pysyneen vakaana ennen implanttien asettamista. Hyvä yleisterveys, tupakoimattomuus ja huolellisesti toteutettu omahoito takaavat parhaimman hoitotuloksen.

Miten implanttihoito tehdään?

Ennen tarkempaa hoitosuunnitelmaa tarvitaan selvitys potilaan yleisterveydentilasta ja terveystottumuksista sekä kattava suun ja hampaiston kliininen tutkimus ja röntgenkuvaus. Kipsimallien avulla määritetään purentasuhteet. Röntgenkuvasta arvioidaan luun rakenne, muoto ja määrä eli luun riittävyys implantin asettamiselle. Joskus – erityisesti yläleuassa – luuta voi olla riittämättömästi, ja silloin edeltävä kirurginen luusiirreoperaatio on tarpeen luutilanteen parantamiseksi ennen varsinaista implanttihoitoa.

Keinojuuri tai -juuret asetetaan kirurgisessa toimenpiteessä, joka tavallisimmin tehdään paikallispuudutuksessa. Toimenpide on kivuton, eikä siitä seuraa mainittavia jälkivaivoja. Käytettävästä implanttimallista ja menetelmästä riippuu, tehdäänkö hoito yhdessä vai kahdessa vaiheessa.

Yleisin hoitokäytäntö on, että asettamisen jälkeen keinojuuren tai -juurten annetaan luutua leukaluuhun muutaman kuukauden ajan. Luutumisvaiheen ajaksi potilaalle voidaan tehdä ulkonäkösyistä väliaikainen proteesi. Sen jälkeen tehdään pieni kirurginen toimenpide, jossa luutunut keinojuuri tai -juuret paljastetaan ja päälle liitetään jatkeosa. Tätä seuraa työvaihe, jossa alueelle rakennetaan tapauksesta riippuen kruunu tai silta tai implanttikiinnitteinen irtoproteesi.

Miten implantteja hoidetaan kotona?

Hammasimplantteja hoidetaan yhtä huolellisesti kuin omiakin hampaita. Toisin sanoen ne puhdistetaan kaksi kertaa päivässä harjaamalla sekä käymällä hampaiden/implanttien välit läpi huolella joko hammasväliharjan, harjatikun tai hammaslangan avulla. Jos kyseessä on irrotettava implanttiproteesi, sekin puhdistetaan päivittäin harjaamalla. Hammaslääkäri tai suuhygienisti neuvoo kullekin omaan tilanteeseen sopivimmat kotihoitovälineet ja näyttää kädestä pitäen, miten puhdasta jälkeä syntyy (ks. «Implanttihampaiden, -sillan ja -proteesin puhdistaminen»3 ja «Erilaisten hammasproteesien puhdistaminen»4).

Tarvitaanko jatkohoitoa?

Implanttihoidon jälkeen sekä implanttien että niitä ympäröivien kudosten tilanne tarkastetaan noin puolen vuoden–vuoden väliajoin. Joko oma hammaslääkäri tai suuhygienisti tekee ammattimaisen puhdistuksen säännöllisesti toistuvilla ylläpitohoitokäynneillä.

Hammasimplanttiin liittyvät ongelmat

On mahdollista, vaikkakin harvinaista, että asetettu keinojuuri ei syystä tai toisesta luudu leukaluuhun, jolloin se menetetään jo ensimmäisten kuukausien aikana keinojuuren asettamisesta.

Vaikka leukaluuhun jo luutuneen hammasimplantin ennuste on kaiken kaikkiaan hyvä, yleisterveydessä tapahtuneet muutokset, hoitamaton hampaan kiinnityskudossairaus (ks. «Hampaan kiinnityskudossairaus (parodontiitti)»2) jäännöshampaistossa, huono suuhygienia tai seurannan puuttuminen saattavat vaarantaa jo saavutetun hoitotuloksen. Implantti voidaan menettää liian kuormittavan purennan takia, jos sitä ei ole otettu riittävästi huomioon. Tätä tavallisempaa on, että epäedullisissa olosuhteissa hammasimplanttia ympäröivä kudos tulehtuu suun bakteerien toimesta.

Jos tulehdus rajoittuu pelkästään ympäröivään pehmytkudokseen, kyseessä on peri-implanttimukosiitti. Tässä vaiheessa hoitoennuste on vielä hyvä, ja ammattimainen puhdistus ja huolellisesti suoritettu omahoito riittävät tilanteen korjaamiseksi. Jos taas tulehdus ulottuu leukaluuhun, puhutaan peri-implantiitista, joka tuhoaa luuta kraatterimaisesti implantin ympäriltä. Toisin sanoen peri-implantiitti aiheuttaa jo syntyneen luukiinnityksen katoa. Mikäli implantissa on jo havaittavissa liikkuvuutta, se on menetetty. Peri-implantiittia hoitaa yleensä hampaan kiinnityskudossairauksiin erikoistunut hammaslääkäri eli parodontologi, mutta silloinkin peri-implantiitin pysäyttäminen on haasteellista.

Lihavuusleikkaus

Lääkärikirja Duodecim

8.9.2017
Sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki

Lihavuusleikkausta (laihdutusleikkaus, lihavuuskirurgia) käytetään valikoiduille hyvin ylipainoisille potilaille. Leikkauksessa mahalaukkua muovataan siten, että voidaan syödä vain pieniä suupaloja kerrallaan hitaasti. Leikkauksen jälkeen laihdutaan siksi, että energian (kaloreiden) saanti ruoasta vähenee. Julkisessa suomalaisessa terveydenhuollossa tehdään noin 1 000 lihavuusleikkausta vuodessa.

Potilaiden valinta lihavuuden leikkaushoitoon

Lihavuuden hoitosuosituksessa määritellään tarkoin, milloin leikkausta on mahdollista käyttää lihavuuden hoitoon. Leikkaukseen voidaan ryhtyä, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

  • Painoindeksi (ks. laskuri 1) vähintään 40 terveellä henkilöllä tai vähintään 35 henkilöllä, jolla on laihduttamista edellyttävä sairaus (esimerkiksi diabetes, ks. «Diabetes (”sokeritauti”)»1, tai uniapnea, ks. «Uniapnea, unenaikaiset hengityskatkot»2)
  • Ikä 20–60(–65) vuotta
  • Leikkaus ei voi olla ensimmäinen lihavuuden hoitokeino. Ennen leikkausta lihavuuden hoitamiseksi on yritetty laihdutusta ja painonhallintaa asiantuntevan ammattilaisen ohjauksessa.
  • Potilaan arvioidaan kykenevän muuttamaan syömistottumuksia leikkauksen edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi vaikea ahmimishäiriö (ks. «Ahmimishäiriö (bulimia)»3) tai alkoholiongelma ovat esteitä leikkaukselle.

Suomalaisessa terveydenhuollossa laihdutusleikkauksia tehdään yliopistollisissa sairaaloissa ja suurissa keskussairaaloissa, jotka järjestävät myös leikkauksen jälkeisen seurannan.

Leikkausmenetelmät

Leikkausmenetelmiä on useita. Suomessa käytetään pääasiassa mahalaukun ohitusleikkausta. Seuraavaksi yleisin on mahalaukun kavennusleikkaus. Pantaleikkaus on jäänyt pois käytöstä (ks. kuva 1).

Mahalaukun ohitusleikkauksessa mahalaukku katkaistaan yläosasta läheltä ruokatorvea ja ruokatorven puoleisesta osasta rakennetaan yhteys ohutsuoleen. Leikkauksessa tarvitaan vielä toinen liitos, jolla pohjukaissuoli ja ohutsuolen alkupää liitetään mahalaukun yläosaan kiinnitettyyn suolen osaan. Syöty ruoka siirtyy ruokatorvesta tultuaan heti ohutsuoleen, eli mahalaukku ohitetaan.

Mahalaukun kavennuksessa mahalaukusta poistetaan osa, jolloin se muuttuu pussimaisesta putkimaiseksi. Tällainen mahalaukku muistuttaa hihaa, minkä vuoksi leikkausta kutsutaan englanniksi nimellä ”sleeve gastrectomy”, suomennettuna ”mahan hihaleikkaus”. Kavennettu mahalaukku tuottaa täyden olon pienemmällä ruokamäärällä.

Pantaleikkauksessa mahalaukun yläosan ympärille kiristetään rengas, joka kuristaa kohdan tiimalasimaisen kapeaksi.

Syöminen lihavuusleikkauksen jälkeen

Leikkauksen jälkeen pitää muuttaa syömistottumuksia seuraavista syistä:

  • Ahminta ja liian nopea syöminen johtaa helposti oksennuksiin ja voi venyttää mahan yläosaan muodostettua pientä ”pussukkaa”. Venymisongelma liittyy etenkin pantaleikkaukseen, mutta voi ilmetä myös mahalaukun ohitusleikkauksessa.
  • Oikeilla syömistottumuksilla päästään parempaan laihtumistulokseen.
  • Ruokamäärän vähentyessä siitä on saatava riittävästi kaikkia tarpeellisia ravintoaineita, esimerkiksi vitamiineja ja proteiinia.

On erittäin tärkeää, että leikkauksen jälkeen noudatetaan saatuja ruokaohjeita. Niiden avulla laihtumistulos pysyy vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, ja samalla vältytään puutteellisen ravitsemuksen ongelmilta. Käytännön ruokailuohjeet ovat seuraavat:

  • Leikkauksen jälkeen noin kuukauden ajan syödään vain korkeintaan 1 desilitra kerrallaan ja sosemaista ruokaa tukkeutumien estämiseksi. Syömiskertoja on ainakin kuusi päivässä. Nesteitä juodaan aterian väleillä pienehköjä määriä kerrallaan, yhteensä noin 1½–2 litraa päivässä.
  • Yhden kuukauden jälkeen siirrytään tavalliseen ruokaan, mutta edelleen nautitaan pienehköjä aterioita 5–7 kertaa päivässä.
  • Aterioilla syödään riittävästi proteiinia (kalaa, lihaa, runsaasti maitoa, munaa, soijaa jne.).
  • Syödään monipuolisesti: ruokavalioon kuuluu täysjyväviljasta tehtyä leipää, puuroja ja hiutaleita, pehmeitä rasvoja (margariinipohjainen leipälevite, salaattikastikkeita jne.) sekä runsaasti kasviksia.
  • Kaikki ateriat nautitaan rauhallisesti ja ruoka pureskellaan huolellisesti. Aterioilla vältetään runsasta juomista.
  • Mahalaukun ja suolen liitos voi tukkeutua isoista suupaloista ja hedelmien kalvoista. Vältetään nielemästä suuria kiinteiden hedelmien ja vihannesten paloja. Appelsiini- ja mandariiniviipaleista poistetaan niitä ympäröivä kalvo ennen syömistä.
  • Makeita jälkiruokia ja leivonnaisia nautitaan tavallista vähemmän.
  • Kalorittomia nesteitä (tavallisesti vettä) nautitaan aterioiden välillä 1,5–2 litraa päivässä. Vältetään sokeripitoisia juomia.
  • Kaikkien pitää leikkauksen jälkeen käyttää lopun elämää monivitamiini-/hivenainevalmisteita ja kalkki-D-vitamiinivalmistetta säännöllisesti tavallisin annoksin.

Laihdutusleikkausten haittavaikutuksia

Hyvin sujunut laihdutusleikkaus lisää huomattavasti terveyttä ja hyvinvointia, mutta toisessa vaakakupissa ovat suurehkoon leikkaukseen liittyvät riskit.

Sadasta leikatusta noin kymmenellä esiintyi leikkaukseen liittyviä välittömiä haittoja, esimerkiksi leikkaushaavan tulehduksia, verenvuotoa ja keuhkotulehduksia. Useimmiten näistä selvitään hyvin, mutta sataa leikattua kohden kaksi potilasta joutuu leikkausongelmien vuoksi uusintaleikkaukseen. Laihdutusleikkauksen haittoihin kuolee 2–5 henkilöä tuhatta leikattua kohde.

Leikkauksen jälkeisinä kuukausina monilla potilailla esiintyy ajoittaista oksentelua. Yleisin syy oksenteluun on liian nopea syöminen tai liian suurien suupalojen nauttiminen.

Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen varsinkin makean syömisen jälkeen esiintyy monilla heikotusta, pahoinvointia ja löysiä ulosteita. Oireet syntyvät siitä, että nopeasti imeytyvää ruokaa kulkeutuu nopeasti suoraan ohutsuoleen ilman mahaportin säätelyä. Tilaa kutsutaan ”dumping-oireyhtymäksi”. Sen hoitona on sokeripitoisten juomien täydellinen välttäminen sekä makeisten ja makeiden leivonnaisten huomattava vähentäminen.

Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen voi ilmaantua ravitsemushäiriöitä, joista tavallisimmat ovat B12-vitamiinin ja D-vitamiinin puutos. Puutostilat estetään käyttämällä vitamiinivalmisteita leikkauksen jälkeen.

Voimakas laihtuminen lihavuusleikkauksen jälkeen lisää sappikivien muodostumista (ks. «Sappikivi»4). Kivet muodostuvat hiljalleen kuukausien ja vuosien aikana. Jos leikkauksen jälkeen esiintyy uusia äkillisiä ylävatsakipuja, on syytä hakeutua lääkärin tutkittavaksi.

Leikkauksen jälkeinen seuranta

Leikkaukseen liittyvien jälkihaittojen ehkäisemiseksi potilaat joutuvat käymään ravitsemusta ja aineenvaihduntaa hallitsevan erikoislääkärin vastaanotolla 3–6 kuukauden välein vähintään vuoden ajan ja sen jälkeen kerran vuodessa terveyskeskuksessa.

Vuosikäynneillä pitää ehdottomasti käydä, sillä niiden yhteydessä otettujen verikokeiden avulla voidaan mahdolliset ravitsemushäiriöt havaita ennenkuin ne aiheuttavat sairastumista. Lihavuusleikkauksen jälkeisinä vuosina suurella osalla ilmaantuu anemiaa (”verenvähyyttä”), joka voidaan estää tietyillä vitamiineilla. Siksi leikkaukseen jälkiohoitoon kuuluu vitamiinien käyttö.

Paljonko laihdutaan

Leikkauksen jälkeen harva saavuttaa normaalipainon, mutta silti laihdutaan reilusti. Paino on alimmillaan noin kahden vuoden kohdalla. Mahalaukun ohitusleikkauksessa ja kavennusleikkauksessa keskimääräinen laihtumistulos on 35–40 kiloa.. Kahden vuoden jälkeen paino pyrkii hiljalleen nousemaan, sillä monet sopeutuvat leikkaukseen siinä määrin, että ruokamäärät vuosien mittaan suurenevat. Suuri osa laihdutustuloksesta kuitenkin säilyy: laajassa ruotsalaisessa laihdutusleikkaustutkimuksessa kymmenen vuotta mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen potilaat olivat keskimäärin 25 kiloa ja pantaleikkauksen jälkeen 15 kiloa kevyempiä.

Painon nousu kaksi vuotta leikkauksen jälkeen ei ole ”luonnonlaki”, vaan lihominen voidaan täysin estää järkiperäisellä syömisellä.

Vaikutus lihavuussairauksiin

Leikkauksella aikaansaatu reilu laihtuminen lievittää huomattavasti lihavuuden aiheuttamia sairauksia. Tyypin 2 diabeteksessa tablettimuotoinen lääkitys voidaan lopettaa useimmilla. Insuliinihoidosta pääsee eroon noin puolet leikatuista. Edullinen vaikutus diabetekseen on suurempi potilailla, joilla diabetes on kestänyt vasta vähän aikaa.

Leikkaus lievittää voimakkaasti uniapneaa, normaalistaa lihavuuteen liittyvää veren rasvahäiriötä, laskee kohonnutta verenpainetta ja vähentää astmalääkkeiden tarvetta. Useimmilla voimakas laihtuminen kohentaa mielialaa.

Millaista on elää leikkauksen jälkeen?

Suomessa on ilmestynyt tutkimus, johon on koottu lihavuusleikattujen kokemuksia kahdelta internetin keskustelupalstalta. Seuraavassa on yhteenvetoa tuloksista.

  • Ruokien annoskoot muuttuivat normaalimmiksi. Monille oli vaikea ymmärtää, että pieni määrä ruokaa riittää. Sokerin syöminen aiheutti useille pahoinvointia.
  • Uudenlaisen syömisen opetteluun kului paljon aikaa. Syöminen vaati enemmän suunnittelua kuin aikaisemmin. Liiallinen syöminen aiheutti pahoinvointia, hikoilua ja vapinaa (dumping-ilmiö). Erityistä huomiota piti kiinnittää siihen, että söi tarpeeksi ja riittävän monipuolisesti.
  • Monet kokivat riittävän juominen vaikeaksi. Juomiseen piti kiinnittää erityistä huomiota, jotta nesteitä saatiin riittävästi.
  • Monella nälän tunne väheni huomattavasti. Joillakin ruokahalu väheni siinä määrin, että ruoka ei tahtonut maistua. Kylläisyyden tunne tuli nopeammin. Monet kuvasivat, miten mieliteko makeaan ”jäi leikkauspöydälle”, mutta osalla mieliteot jäivät ennalleen.
  • Leikkaus toi hallinnan tunteen syömiseen. Ruoka ei enää hallinnut elämää.
  • Leikkauksen jälkeen koettiin palelua ja väsymystä ja joillakin oli hiusten lähtöä. Uni ja yleinen jaksaminen paranivat. Laihtumisen myötä syntyneet ihopoimut vaivasivat monia. Monilla oli vaikeaa totutella uuteen painoon, uutta ulkomuotoa ei ollut helppo hahmottaa.

Rasvaimu

Rasvaimulla ei voida hoitaa lihavuuteen liittyviä sairauksia eikä ehkäistä niitä.

Rasvaimulla poistetaan rasvakudosta ihon alta. Tavallisesti paikallispuudutuksessa ihon läpi työnnetään ontto putki, jonka kautta ihon alaiseen rasvaan ruiskutetaan nestettä. Jonkin ajan kuluttua putkeen yhdistetään imulaite, jolla imetään nesteen ”pehmittämää” rasvakudosta pois. Enimmillään voidaan poistaa kymmenkunta kiloa rasvaa.

Rasvaimulla ei voida vähentää vatsaontelon sisällä olevaa liikarasvaa, josta lähes kaikki lihavuuden aiheuttamat sairaudet johtuvat. Vaikutus näyttää olevan päinvastainen: erään tutkimuksen mukaan rasvaimulla poistettujen kilojen palatessa ne kertyvät aiempaa enemmän vatsaontelon sisään. Siksi rasvaimusta saattaa olla haittaa terveydelle. Koska vaikutus on pelkästään kosmeettinen, rasvaimua ei terveydenhuollossa käytetä lihavuuden hoidossa.

Käytettyjä lähteitä

Pekkarinen T. Lihavuuden leikkaushoito. Lääkärin tietokannat/Lääkärin käsikirja [online]. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, [päivitetty 17.6.2016]. Saatavilla Internetissä (vaatii käyttäjätunnuksen): <http://www.terveysportti.fi>.

Valtakunnallinen Käypä Hoito -suositus ”Aikuisten lihavuus”

Ikonen T. Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito. THL:n raportti 2009. Ks. 2

Lusenius V, Hupli M. Elämä lihavuusleikkauksen jälkeen – kuvaileva tutkimus potilaiden kokemuksista. Hoitotiede 2015;27:82-92.

Manatsathit W ym. The incidence of cholelithiasis after sleeve gastrectomy and its association with weight loss. Int J Surg 2016;30:13-18.

Ruokavalio lihavuusleikkauksen jälkeen

  • Laihtuminen lihavuusleikkauksen jälkeen perustuu pääasiassa syödyn ruuan määrän vähenemiseen, jolloin myös energian saanti vähenee. Leikkaus ei kuitenkaan estä uudelleen lihomista. Rajoita sen vuoksi energian saantia myös leikkauksen jälkeen välttämällä ”tyhjiä kaloreita”.
  • Pidä huolta siitä, että ruokavaliosi on monipuolinen ja koostuu terveyttä edistävistä ruoka-aineista. Leikkaus voi kuitenkin heikentää joidenkin ravintoaineiden imeytymistä ja aiheuttaa niiden puutosoireita. Sen vuoksi ruokavaliota on tärkeää täydentää vitamiini ja kivennäisainevalmisteilla lääkärin ja/tai ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan. Näin mahdolliset puutostilat voidaan ehkäistä ja hoitaa ennen vakavampia seurauksia.
  • Jos ruokailussa tai painon hallinnassa ilmenee ongelmia, käänny ravitsemusterapeutin puoleen niiden selvittämiseksi. Häneltä saat myös tarkempia ohjeita (esimerkkiruokalista, ruokien valintaohjeita ym.)

Ruoansulatukseen liittyvien ongelmien ehkäisy

  • Ruoansulatukseen liittyviä ongelmia voit ehkäistä kiinnittämällä huomiota, syömisnopeuteen, annoskokoihin ja ruoka-aineiden valintaan.

Ruokailu leikkauksen jälkeen sairaalassa

  • Aloita ruokailu varovasti juomalla pieniä määriä vettä tai laimeaa mehua. Muutaman päivän kuluessa voit siirtyä nestemäiseen ruokaan ja siitä vähitellen soseutettuun (pehmeärakenteiseen) ruokaan. Ruokaile hitaasti tunnustellen, mikä määrä ruokaa tuntuu sopivalta.

Ruokailu sairaalasta kotiutumisen jälkeen

  • Syö aluksi rakenteeltaan pehmeitä ja soseutettuja ruokia noin kuukauden ajan leikkauksen jälkeen. Tämän jälkeen voit siirtyä vähitellen normaaliin pureskelua vaativaan ruokaan.
  • Syö aluksi yhdellä kertaa vain pieniä ruoka-annoksia (noin ½–1 dl/ateria) ja suurenna annosta vähitellen. Liian suuri ruoka-annos aiheuttaa epämiellyttävän täyttymisen tunteen ja jopa oksentelua.
  • Syö ainakin 6 pientä ateriaa päivässä, jotta saat riittävästi ravintoaineita. Nauti ruokasi hitaasti, jotta tunnistat ajoissa, milloin mahalaukku on täysi, etkä syö vahingossa liikaa.
  • Kun olet siirtynyt kiinteään ruokaan, pureskele ruokasi kunnolla, sillä se tehostaa ruuansulatusta. Käytä varoen suolen tukkeutumisriskiä lisääviä ruoka-aineita. Sellaisia ovat esimerkiksi sitkeä liha, sitrushedelmien kalvot, hedelmien ja tomaatin kuoret, monet kasvikset, siemenelliset ja kovakuoriset marjat, sienet sekä leseet ja siemenet.
  • Jos tietyt ruoat tai juomat aiheuttavat vatsavaivoja, jätä ne pois ruokavaliosta joksikin aikaa (esimerkiksi käristetty ruoka, ruisleipä, tuore vaalea leipä, laktoosia sisältävät maitovalmisteet ja hiilihappopitoiset juomat). Voit kokeilla niitä uudelleen myöhemmin.
  • Jos saat ruokailun jälkeen dumping-oireita (huonovointisuus, sydämen tykytys, hikoilu, heikotus, vatsavaivat, pahoinvointi ja ripuli), vältä runsaasti sokeria sisältäviä juomia ja ruokia kuten mehuja, makeisia ja jälkiruokia.
  • Huolehdi riittävästä nesteen saannista juomalla ainakin 1–1.5 litraa päivässä. Juo pääasiassa aterioiden välillä (tämä koskee myös maitovalmisteita), sillä se ehkäisee ruoansulatusvaivoja.

Ruoka-aineiden valinta

  • Käytä päivittäin monipuolisesti seuraavia ruoka-aineita:
    • täysjyväviljavalmisteita (leipää, puuroa, vellejä, mysliä ym.)
    • rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita
    • vähärasvaista lihaa, broileria, kalaa ja/tai papuja
    • kasviksia, marjoja ja hedelmiä
    • pehmeää rasvaa; esimerkiksi 6 tl kasvimargariinia (rasvaa 60–70 %) ja 3 tl rypsiöljyä, jotta saat riittävästi välttämättömiä rasvahappoja
  • Vältä runsaasti sokeria ja/tai rasvaa sisältäviä energiapitoisia ruokia ja juomia sekä alkoholia.
  • Pidä erityistä huolta riittävästä proteiinin saannista (60–120 g/vrk), sillä se ehkäisee lihaskatoa ja osteoporoosia. Saat 60–80 g proteiinia esimerkiksi nauttimalla:
    • 8 dl nestemäisiä maitovalmisteita (maito, piimä, viili, jogurtti) ja
    • 4 viipaletta juustoa tai 1 dl raejuustoa tai rahkaa ja
    • 100 g lihaa, kalaa, broileria ja/tai täyslihaleikkeleitä
  • Jos maitovalmisteet eivät sovi, etsi korvaavia proteiinin lähteitä. Ruokavaliota voi täydentää myös apteekista saatavilla proteiinipitoisilla täydennysravintovalmisteilla.
Taulukko 1. Esimerkkejä ruokien proteiinipitoisuuksista (lähde: www.fineli.fi).
Proteiinia
Liha, kovat juustot, leipäjuusto, 100 g 20–30 g
Liha- ja makkaraleikkeleet, 100 g 10–30 g
Kala, 100 g 10–25 g
Pähkinät ja siemenet, 100 g 15–25 g
Sulate- ja tuorejuustot, 100 g 10–20 g
Raejuusto, 100 g 16 g
Maitorahka, keitetyt pavut, 100 g 10 g
Maidot, piimät, jogurtit, viilit, 2 dl 6–10 g
Kananmuna, 1 kpl 7 g
Proteiinipitoinen täydennysravintovalmiste, 2 dl 20 g

Muista nauttia päivittäin kaikki määrätyt vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet (monivitamiinipilleri, D-vitamiini, kalsium ym.)!

Hammasimplantit

Suomen Hammaslääkäriliitto
Finlands Tandläkarförbund
Hammasimplantti
Implantti on leukaluuhun kiinnitettävä, useimmiten titaanista valmistettu keinojuuri. Implantteihin voidaan kiinnittää esimerkiksi kruunuja, siltoja tai irtoproteeseja. Hammasimplantteja pitää hoitaa yhtä huolellisesti kuin omia hampaita. Implanttien tilanne on tutkitutettava hammaslääkärillä säännöllisesti aivan kuten omienkin hampaiden.

Mitä implanttihoito tarkoittaa?

Implantti on leukaluuhun kiinnitettävä, yleensä titaanista valmistettu keinojuuri. Se mukautuu ja kiinnittyy ympäröivään leukaluuhun muutamassa kuukaudessa. Implantteihin voi kiinnittää esimerkiksi kruunuja, siltoja tai irtoproteeseja.

Implanteilla voidaan korvata proteettisesti yksi hammas tai useita hampaita. Myös hampaattoman leuan kokoproteesi voidaan korvata implanttisillalla, tai proteesi voidaan kiinnittää implanttijuuriin.

Kenelle implantteja voi laittaa?

  • Implantointialueella pitää olla riittävästi luuta. Tarvittaessa luuta voidaan lisätä luusiirteillä tai luun korvikkeilla.
  • Yleisterveyden on oltava riittävän hyvä. Esimerkiksi epätasapainoinen diabetes tai tupakkariippuvuus voi estää hoidon.
  • Suunterveyden on oltava riittävän hyvä, ja esim. hampaiden kiinnityskudossairauksia (parodontiitti) ei saisi olla.
  • Suuhygienian on oltava riittävän hyvä. Implantit vaativat säännöllisen, huolellisen puhdistuksen.
  • Implantteja ei kiinnitetä, jos leukojen kasvu on vielä kesken.

Miten implanttihoito tehdään?

  • Ensin tehdään suun kliininen ja röntgenologinen tutkimus ja siihen pohjautuva hoidon suunnittelu.
  • Mahdollisten luusiirteiden asettamisen jälkeen titaaniruuvit eli fikstuurat kiinnitetään leukaluuhun leikkauksessa.
  • Yhtä hammasta varten tarvitaan yksi titaaniruuvi ja useampaa hammasta varten 2–4. Täysin hampaattomaan leukaan laitetaan tavallisesti 5–6 ruuvia. Toimenpide kestää noin 0,5–2 tuntia, ja se tehdään yleensä paikallispuudutuksessa.
  • Jotta ruuvit saavat rauhassa kiinnittyä leukaluuhun, irtoproteesin käyttäjän on varauduttava olemaan ilman proteesia 1–2 viikkoa. Jos omia hampaita on jäljellä, tämän ajan voi käyttää tilapäistä hammassiltaa tai irtoproteesia. Paranemisvaihe kestää tavallisesti 2–6 kuukautta.
  • Usein ruuvissa on valmiina limakalvon läpi tuleva paranemisjatke. Jos jatketta ei ole laitettu, tarvitaan vielä noin 2 viikkoa ennen proteettisen hoidon aloitusta pieni leikkaus. Siinä ikenen alle jätetyn implantin ylin osa paljastetaan ja implanttiin asetetaan limakalvon läpäisevä paranemisjatke.
  • Paranemisvaiheen jälkeen aloitetaan kruunun, hammassillan tai irrotettavan proteesin valmistus ottamalla tarvittavat jäljennökset. Proteesin valmistus vaatii yleensä muutaman hoitokäynnin.
  • Uusia implanttihampaita pitää hoitaa yhtä huolella kuin omia hampaita ja ne on tutkitutettava säännöllisesti hammaslääkärillä.

Miksi implanttihoito voi epäonnistua?

  • Joskus leukaluuhun asetettu implantti ei luudu kunnolla leukaluuhun. Nykyisin ongelma on kuitenkin melko harvinainen.
  • Implanttihoito voi epäonnistua, jos suuhygienia ei ole riittävä.
  • Ongelmia voivat aiheuttaa myös riittämätön seuranta ja ylläpitohoito.
  • Joskus implantti menetetään liian kuormittavan purennan vuoksi.
  • Muutokset yleisterveydessä voivat joskus vaikuttaa implanttihoidon onnistumiseen.

Mitkä ovat implanttien yleisimmät ongelmat?

 Yleisin ongelma on implanttia ympäröivän pehmytkudoksen tulehdus, perimukosiitti (kuvassa oikealla). Se vastaa hampaan ympärillä olevaa ientulehdusta, gingiviittiä.

Hoitona on tulehtuneen alueen puhdistuksen parantaminen, huolellinen harjaus ja hammasvälien puhdistaminen. Jos tämä ei riitä, alue voidaan puhdistaa ammattimaisesti hammashoitolassa, josta annetaan samalla kotihoito-ohjeistus.

Jos tulehdus pääsee etenemään implanttia ympäröivään leukaluuhun, syntyy peri-implantiitti. Se vastaa hampaan ympärillä olevaa kiinnityskudostulehdusta, parodontiittia. Implanttia ympäröivä luu alkaa yleensä tuhoutua kraatterimaisesti, jolloin implantin kiinnitystä menetetään.

Peri-implantiitti vaatii hammaslääkärin hoitoa. Peri-implantiitin pysäyttäminen on usein haasteellista. Huolellinen kotihoito on ratkaisevan tärkeää implantin säilymiselle. Implantin menettäminen on erittäin todennäköistä, jos se on jo alkanut liikkua.

  Kuvassa vasemmalla terve hammasimplantti – oikealla plakkia ja vetäytynyt, tulehtunut ien sekä luu